NFC on edullinen, helppokäyttöisempi ja intuitiivisempi, mikä tekee siitä lupaavamman joillakin alueilla. NFC käyttää sirua, antennia ja ohjelmistoja, jotka mahdollistavat eri laitteiden kommunikoinnin muutaman senttimetrin sisällä, ja hinta on vain 2-3 euroa [4]. ABIReasearchin viimeisimmän NFC-tutkimuksen mukaan NFC-markkinat voivat alkaa mobiilikämmenlaitteista. ABI arvioi, että vuoden 2005 jälkeen markkinoille tulee NFC-siruja käyttäviä älypuhelimia ja parannettuja kämmenlaitteita. Vuoteen 2009 mennessä tällaisten kämmenlaitteiden osuus markkinoista on yli puolet. Tutkimusorganisaatio Strategy Analytics ennustaa, että vuoteen 2011 mennessä matkapuhelimiin perustuvien lähimaksujen määrä ylittää 36 miljardia Yhdysvaltain dollaria.
Jos NFC-tekniikkaa voidaan tehdä suosituksi, se muuttaa suuresti ihmisten tapaa käyttää monia elektronisia laitteita ja jopa muuttaa tapaa, jolla he käyttävät luottokortteja, avaimia ja käteistä. Nousevana teknologiana NFC tiivistää karkeasti Bluetooth-tekniikan huonon yhteentoimivuuden puutteet. Sen tavoitteena ei kuitenkaan ole täysin korvata muita langattomia teknologioita, kuten Bluetooth ja Wi-Fi, vaan täydentää toisiaan eri tilanteissa ja aloilla. Koska NFC:n tiedonsiirtonopeus on alhainen, vain 212 Kbps, se ei sovellu sovelluksiin, jotka vaativat suurta kaistanleveyttä, kuten äänen ja videon suoratoistoon.
Niin sanottu ristiriita RFID- ja NFC-standardien välillä on NFC:n väärinkäsitys. NFC:llä ja RFID:llä on yhtäläisyyksiä fyysisellä tasolla, mutta ne ovat teknologioita kahdella eri alalla. RFID on vain tekniikka tunnisteiden tunnistamiseen langattomasti, kun taas NFC on langaton viestintämenetelmä, joka on interaktiivinen.
